Lampailla

Lauantaina käytiin siskokatraan kanssa Orivedellä katsomassa lampaita. Mukana olivat Freya, Nova, Lova, Rilla ja Myy omistajineen. Oli mukava pitkästä aikaa treffata siskoksia ja nähdä Freya, jonka olen viimeksi nähnyt kesäkuun puolessa välissä, hakiessani Myyn kotiin. Tässä yhteiskuva neitokaisista:

Myy, Nova, Rilla, Freya ja Lova (c) Ville Kovanen

(c) Ville Kovanen

Kukaan pennuista ei pelännyt lampaita ja kaikki innostuivat niistä, kukin omalla tyylillään. Toiset olivat hiljaa ja toiset (Myy mukaan lukien) jahtasivat lampaita haukkuen. Itse en tiennyt ensimmäisellä kierroksella, että mitä minun kuuluisi tehdä, joten ensimmäinen kierros meni ihan mun töppäilyihin. Toinen kierros sujuikin sitten kaikkien pentujen osalta paremmin ja itsekin osasin rohkaista Myytä juoksemaan lampaiden taakse ja tuomaan niitä minua kohti. Koukuttava laji tämä kyllä on! Lokakuussa kasvattaja on varannut meille seuraavan paimennuspäivän Somerolle, kovasti tekisi mieli kyllä käydä ennen sitä vielä vaikka tuolla Orivedellä. Videokin löytyisi, mutta en saa sitä valitettavasti toimimaan täällä bloggerissa.

Sunnuntai vietettiin japaninpystykorvien erkkarissa Kangasalla. Itse olin paikalla ottamassa Hannes Lohen geenitutkimukseen (www.koirangeenit.fi) verinäytteitä koirista ja Myy sekä Roope paikalla turisteina. Myylle tämä oli ensimmäinen näin "iso" tapahtuma, johon me osallistuttiin, mutta ei tuo näyttänyt kauheasti tilannetta stressaavan:

Ja pakko laittaa vielä kaksi kuvaa Myystä sadetakissaan. Takki on vielä neitokaiselle iso, sillä se on aikuiselle tarkoitettu. Eiköhän se siihen jossain vaiheessa mahdu:

Myyn ekat ohjatut agitreenit

Keskiviikkona agilityä varten lämmitellessä Roope alkoi ripuloimaan rustoluuta. Hetken tuumailun jälkeen totesin, että Roopelta jää tältä keskiviikolta agilityt väliin ja Myy tuuraa Roopea. Onneksi agikoutsimme vetävät samanaikaisesti kahta ryhmää, joista toinen on aloittelevien ryhmä. Tähän ryhmään sitten Myyn kanssa soluttauduimme. Harjoittelimme Myyn kanssa hyppyjä ja eteenpäin irtoamista. Neiti kuumeni aluksi taas ihan hurjasti, eikä meinannut millään malttaa rauhoittua. Onneksi treenien lopulla se jo kuuntelikin jotain. Mutta täytyy jo kahdella esteellä todeta, että on se sähäkkä! Hitsi vieköön! Mä niin odotan, että meillä on koko rata edessä vuoden päästä! Mä niin rakastan tuon koiran työmotivaatiota ja sähäkkyyttä (kysykää vuoden päästä olenko samaa mieltä tuosta sähäkkyydestä ;) ).

Myy-neitokainen on jatkanut kodin remontoimista. Sille ei ilmeisesti meidän kodinhoitohuone kelvannut sellaisena, kuin me ollaan se sisustettu, vaan sinne on täytynyt joka seinälle tehdä omat merkinnät. Meillä menee siis aikanaan kodinhoitohuoneesta remonttiin 3 seinää ja aika monta listaa... Vaikka välillä Myyn syödessä seiniä alkaa miettimään koirien pitämisen järkevyyttä, jo seuraavassa hetkessä pennun ollessa pehmoisena sylissä ja pusutellessa pissaisella suullaan rakastaa tuota otusta niin kovasti <3>

Roope - mun elämäni rakkaus - on saanutkin oman nimikkolaulun. Tätä mä aina lauleskelen sille:

Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut.

Ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan.
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan.

Tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää.
En tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.

Olet joka ikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut.

Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.

Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Vuoteeseeni kuvitellut,
sulle kadulla puhunut.

Hiljaisuutena öissä,
ääriviivoissa pihakoivun.
Ilman sua oon kuin vöissä,
ilman sua lakastun.

Saanhan susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti enää nää,
En tahdo irtikään päästää,
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.

Ei sua minusta voi erottaa,
jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kiitos,
kun olit totta hetken.
Nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken,
vaikka se olis kuvitelmaa.

Olet jokaikinen yön ääni,
osa lempeää valon kajoa.
Kesäsateena saavut elämääni,
en kuivuuteen hajoa.

Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan .

Kaija Koo - Jos sua ei ois ollut

Myystä mulle tuli mieleen Jukka Pojan Silkkii :D Mutta ehkä me vielä haetaan yhteistä kappaletta...

Eläinlääkärikäyntejä ja fysioterapiaa

Jahas, se olisi taas keskiviikko ja blogin päivitys.

Viime kerralla agilityssä meillä meni Roopen kanssa erinomaisesti. Poika on niin taitava! Radalla oli useampia takaakiertoja, jotka sujuivat hienosti. Tietääkö kukaan ilmaista ohjelmaa, jolla voisi tehdä agilityratoja? Voisin tänne piirtää meidän treenit, niin olisi helpompi kertoa miten on mennyt.

Myyn kanssa kokeilin ottaa kahta hyppyä, mutta neiti kuumeni niin kovasti leluistaan, että keskittyi vain piippaamiseen ja edestakaisin juoksenteluun. Edes makkarat eivät maistuneet. Keskeytin siis treenit sen kanssa ja päätin kokeilla joku toinen kerta uudelleen.

Roope kävi torstaina pitkästä aikaa Elinalla fysioterapiassa. Mukana olivat Myy sekä tytöt. Kyllä mahtoi Elina huokaista helpotuksesta, kun tämä konkkaronkka otti ja häipyi käsittelyn jälkeen. Roope oli ihan ok kunnossa. Joitakin jumeja selästä löytyi, mutta selvästi se itsekin nautti käsittelystä tällä kertaa.

Perjantaina meillä kävi työkaverini koiranpentunsa, Rauhan, kanssa. Rauha pelkäsi alkuun Myytä kovasti, mutta lopulta se oli Rauha, joka istui Myyn päällä ja johti leikkiä. Myy siis vain makasi suurimman osan aikaa maassa ja Rauha juoksi sen ympärillä. Pentuset leikkivät keskenään useamman tunnin. Rauha oli kuulemma ollut vielä Lauantainakin väsynyt, Mutta Myyppiksestä ei kyllä huomannut mitään (se tosiaan vaan makasi maassa koko illan). Lauantaina käytiin Myyn kanssa taas Mustin ja Mirrin pentupiirissä. Tällä kertaa siellä räyhättiin vilkkaalle kultsunpennulle. Myy ei voi sietää ollenkaan tuollaista riehumista! Paikalla oli myös berninpentu (eri kuin viime viikolla) ja sitä Myy ei pelännyt ollenkaan.

Sunnuntaina pääsin Tommy Wirenin naksutinkoulutuskurssille ja sain sieltä paljon eväitä, joilla jatkaa naksuttelua. Odotan myös kovasti koulutukseen kuuluvaa Piia Karisen käytännöntuntia, jonne suuntaamme Myyn kanssa.

Tällä viikolla olen päässyt jokaisen koiran kanssa käymään eläinlääkärillä, Roopen kanssa jopa kahdesti. Roopelle annettiin maanantaina siedätyshoitopistos ja uudelleen haetaan sellainen taas perjantaina. Enää perjantain ja ensi viikon pistos ja pääsen antamaan siedätyshoitoja kotona. Lisäksi pistosten väli pitenee. Macyltä poistettiin eilen patti kyljestä. Sen todettiin olevan ihan tavallinen rasvapatti. Löysin Macyn lonkan päältä uuden patin, mutta se päätettiin vaikean sijainnin takia jättää paikalleen. Myy taas puolestaan sai viimeiset rokotukset niskaan. Parin viikon päästä onkin sopivasti mätsäri Tampereella, joten taidamme suunnata sinne harjoittelemaan tulevia näytelmiä varten. Myy on ilmoitettu 29-30.9 olevaan Tamskin pentunäyttelyyn.

Tänään taas agilitaamaan ja lauantaina lampaille!

Mutakylpyjä ja pentutreffejä

Viime viikolla keskiviikkona agilitytreeneissä Roopen kanssa jäätiin junnaamaan puomin alle laitettuun putkeen. Roope tarjosi mulle kokoajan puomia (jaa miten niin ollaan harjoiteltu kontakteja paljon?), eikä meinannut irrota putkeen millään. Ja tämä kohta oli nimenomaan sellainen, jossa koira olisi täytynyt pystyä heittämään putkeen, jotta ehtii itse putken toiselle puolelle vaihtamaan puolta. Onnistuihan tuokin lopulta pitkän tahkoamisen jälkeen. Myylle en viitsinyt ottaa putkea ollenkaan, vaan olen jättänyt sitä hieman vähemmälle. Saan siitä vielä putkihullun koiran. Kotona sen sijaan olemme harjoitelleet kahdella kepillä keppien sisäänmenoa ja se alkaa jo helposta kulmasta sujumaan! Nyt vaan vaikeutetaan kulmaa ja aletaan lisäämään keppejä. Kuukauden päästä ajattelin alkaa n. kerran kuukaudessa tekemään muutamia hyppytreenejä pumppereilla. Kontaktejakin kutkuttaisi alkaa jo opettamaan. Myy osaa hienosti "koske"-käskyn, joten ajattelin yhdistää sen tähän treeniin.

Lauantaina käytiin tutustumassa Mustin ja Mirrin pentupaineihin. Myytä jännitti hieman mukana ollut berninpaimenkoiranpentu, mutta englanninkääpiöterrieri Tommysta sai kivan painikaverin. Muu seura ei sitten enää kelvannutkaan. Samalla reissulla ostettiin rustoja syötäväksi. Huomasin, että Kennel-Rehun rekalta saa rustoja puolet halvemmalla kuin Mustista ja Mirristä, mutta missasin tilauksen 4 tunnilla! No, ensi kerralla sitten laitan tilausta sinne.

Muuten ollaan vaan treenailtu kotona tokoa, agilityä ja käyty pitkillä metsälenkeillä. Viikonloppuna muu perhe oli poissa ja me koirien kanssa nautittiin hiljaisuudesta päikkäreillä ja rapsutteluhetkillä.

Olen ottanut myös Roopen kanssa naksuttimella sivulle tuloa ja seuraamista ja se hitsi vieköön osaa ne! Koira, jota olen aina haukkunut osaamattomaksi tokon suhteen! Mulla on vaan ollut väärät keinot näköjään sen kouluttamisessa. Nyt ajattelin alkaa sen kanssa hiomaan joitakin tokoliikkeitä, katsotaan mitä siitä sitten aikanaan tulee :) Ja pääsin kuin pääsinkin sinne Wirenin naksutinkoulutusluennolle 19.8. Odotan kovasti tältä luennolta! Lisäksi ollaan Myyn kanssa menossa syyskuussa naksutinkoulutukseen yhdessä.

Ja loppukevennykseksi muutamia kuvia:

Myy päätti sitten ottaan mutakylvyn. Tyhmä mamma pesi sen sitten kyllä puutarhaletkulla ja lisäksi sisällä suihkussa shampoon kera.

Naksuttelua

Olen aloittanut Myylle naksuttelun jo heti sen kotiuduttua. Muille koirille en ole naksutellut ollenkaan - tai siis Macyn kanssa käytiin alkeiskurssilla muutama tunti vuonna 2003 ;) Kotona olen lueskellut Karen Pyronin kirjoittamaa Koira ja Delfiini-kirjaa, joka kertoo naksutinkoulutuksesta. Se antaa hyviä vinkkejä naksutinkoulutuksen aloittamiseen ja siinä etenemiseen.

Aloitin naksuttelun harjoittamisen totuttamalla Myyn siihen, että naksaus tarkoittaa namia. Naksautin naksutinta ja tiputin namin ruokakuppiin. Tätä tein muutaman ensimmäisen päivän. Kun huomasin, että Myy odotti naksautuksen jälkeen namia aloin pyytämään siltä "oikeita" tehtäviä.

Tällä hetkellä Myy osaa/harjoittelee:

- Istu

- Maahan

- Sivulle

- Koske (koskettaa kuonolla mun kättä tai targettia)

- Pujottele (pujottelee jalkojen välissä kahdeksikkoa)

- Katse kontakti (myös tätä olemme treenanneet naksulla)

- Hampaat (koira antaa tutkia hampaat - erinomainen käsky esim. näyttelyitä ajatellen - koira tietää mitä tuomari tulee tekemään)

Olen ottanut uusia käskyjä maltillisesti mukaan, jotta koira ei mene ihan sekaisin. Lähes päivittäin naksuttelemme todella lyhyitä aikoja (2-10min) ja joskus useamman kerran päivässä. Naksuttimen voisi helposti ottaa myös arkielämän tilanteisiin mukaan, jossa koira tekee, kuten siltä pyydetään. Yleensä minulla naksutin unohtuu kotiin, mutta siskojen näyttelytreeneissä naksuttelin Myylle oikein seisomisesta. Täytyy yrittää pitää naksutin nyt taskussa mukana.

Yritän päästä Tommy Wirenin naksutinkurssille - toivottavasti saan sieltä paikan, sillä sieltä tulee varmasti todella hyviä vinkkejä koulutusta varten!

Ja näistä iloisista naksu-uutisista ei niin iloisiin uutisiin. Löysin maanantaina sattumalta Macyä rapsuttaessani sen vasemmasta kyljestä n. 2 cm x 6cm kokoisen patin. Sormiini se ei tuntunut rasvapatilta, mutta toivottavasti eläinlääkärissä se paljastuu joksikin harmittomaksi vain. Lääkäriin menemme perjantaina.

Rikke-raggari oli viikonloppuna Katin ja Mikon kanssa mökillä ollessaan juossut vasemman etujalkansa kannuskynnen solmuun. Kati yritti maanantaina saada sille lääkäriaikaa, mutta kaikki lääkärit olivat niin täynnä, että aika olisi ollut vasta keskiviikkona. Mä sitten soitin Eläinystäväsilääkärille, jonne olimme maanantaina Roopen kanssa menossa hakemaan siedätyshoitopistosta, ja täältä saimme ylimääräisen ajan. Onneksi, sillä maanantaina Rikke ei enää ollut kunnolla suostunut kävelemään jalalla ja oli todella apaattinen. Kannuskynsi poistettiin ja Rikke sai kipulääkettä+antibioottikuurin. Nyt on taas pilkettä silmäkulmassa ja meno vauhdikasta.

Harrastuksia ja puutarhahommia

Perjantaina taas vihdoin tapasimme Myyn kanssa sisaruksia. Paikalla olivat Nova, Rilla, Lova ja Myy. Tyttösten leikit olivat hieman muuttaneet muotoaan, tällä kertaa kovasti kannettiin risuja suussa ja paimennettiin sisaruksia. Tytöt tulivat hyvin toimeen eikä nujakointia esiintynyt. Leikkien päätteeksi harjoittelimme näyttelyseisontaa ja -juoksemista ryhmässä. Hienosti sujuivat nekin kaikilta. Mirkku katsoi myös kaikkien hampaat ja sekin meni ihan hienosti.

Lauantaina pidettiin ihan höntsäilypäivä. Tehtiin kotona naksuttimella muutama harjoitus ja muuten vain vietettiin aikaa puutarhatöiden parissa. Tällä kertaa sormeni välttyivät haavoilta. Myyllä on ikävä tapa napata kiinni rikkaruohoihin joita nypin. Välillä sormeni ovat olleet vahingossa Myyn suussa (ja terävissä naskalihampaissa).

Sunnuntaina päästiin taas pitkästä aikaa hakumetsälle. Tällä kertaa mentiin Suomen bordercolliet ja australiankelpiet ry:n palstan kautta kokoontuvan porukan kanssa. Meitä oli paikalla kolme omistajaa, mutta tälläkin porukalla saatiin ihan toimivat treenit järjestettyä. Itse olen jo muutamassa kerrassa oppinut ihan kauheasti hakujutuista ja innostunut tästä touhusta kovasti! Tämä laji ei siis alkuun ollut meillä harrastulistalla, mutta on sinne nyt kärkipäähän tullut heti agilityn jälkeen. On ihanaa omistaa koira, jonka kanssa on mahdollisuus harrastaa uusia ihania lajeja. Tokihan japanilaisenkin kanssa olisi helposti voinut alkaa hakua harrastamaan, mutta enpä osannut tällaisen lajin pariin hakeutuakaan aiemmin.

Myylle otettiin hakutreeneissä nyt ensimmäisen kerran vieraan ihmisen hakua. Maalimies lähti keskilinjalta juoksemaan piiloon ja piti mennessään ääniä. Myy katsoi tietysti uteliaana perään ja päästäessäni pannasta irti, se juoksi suoraa tietä maalimiehen luokse. Palkkana oli tällä kertaa porsaan munuaista ja kieltä. Viimeisellä kerralla maalimies meni ehkä liian pitkälle, joten Myy palasi mun luokseni tehden ns. "hukan", mutta maalimiehen näyttäydyttyä tyttö lähti reippaasti kohti ja löysi piilossa olleen maalimiehen. Mä odotan innolla jo seuraavia treenejä! Lisää tätä!!!

Agilityä ja paimentamista

Tiistaina käytiin hakemassa Roopelle toinen siedätyshoitopistos. Myy lähti seuraneidiksi ja lohduttajaksi mukaan. Myös tytöt olivat mukana. Siedätyshoitopistoksen jälkeen joutuu viettämään eläinlääkäriasemalla 45 minuuttia mahdollisten reaktioiden takia. Eihän tällä porukalla voinut siellä sisällä olla, kun tytöt (ihmistytöt ja koiratyttö) eivät malttaneet olla paikoillaan. Mentiin sitten sinne eläinlääkärin pihalle leikkimään nurmikolle. Emilia harjoitteli Myyn kanssa luoksetuloa ja mukana seuraamista. On ne kyllä hauska parivaljakko. Emilia tykkää todella kovasti Myystä. Olen tästä ollut hieman ihmeissäni, sillä vanhempia koiria kohtaan ei ole ollut samanlaista ilmiötä. Katsotaan josko se myöhemmin haluaisi alkaa harrastamaankin koirien kanssa jotain lajia.

Keskiviikkona oli normaali agilitypäivä. Myy ja Roope pääsivät molemmat menemään esteistä. Myylle laitoin putkea jo hieman mutkalle ja pidemmäksi. Hienostihan se sujui. Otin myös ensimmäisen kerran "hyppy" (=pelkät siivekkeet) - putki-yhdistelmää ja hienostihan se sujui. Myy onkin kotona ahkerasti harjoitellut putkeen menoa lyhyellä Royal Canin-putkella ja selvästi se on tuottanut tuloksia. Kotona olen aloittanut keppien alkeita Susan Garretin 2x2-metodilla. Alkuun koiralla on siis vain kaksi keppiä, joiden välistä sen täytyy mennä. Kun keppien sisäänmeno sujuu helposta kulmasta, voi kulmaa vaikeuttaa. Kun kaksi keppiä sujuu, lisätään joukkoon 2 keppiä lisää ja harjoitellaan ne kunnolla. Sitten lisätään taas 2 keppiä jne... Tarkoituksena olisi siis, että koira jo alusta asti osaisi itsenäisesti etsiä sisäänmenon oikein tultiin kepeille mistä kulmasta tahansa.

Roopelle oltiin treeneissä tehty hyppytekniikkarata sekä toiselle puolelle juoksurata. Aivan mielettömän mahtavat treenit! Tuota hyppytekniikkaa on kyllä hyvä välillä treenailla. Liian usein tulee treeneissä vedettyä vain pitkää rataa. Toissa treenissä oli viisi hyppyä suorassa linjassa ja toisessa oli putki sekä 5 hyppyä puolikaaressa. Mentiin ensimmäisenä suoraa hyppylinjaa ja hienosti Roope paransi hyppyjään kerta kerran jälkeen. Kaarihypytkin sujuivat hienosti, kun ohjaaja tajusi olla menemättä koiran tielle ja olematta liian lähellä hyppyjä. Juoksuradalla oli puomi ja ensimmäisellä kerralla kontaktit onnistuivat upeasti. Seuraavilla kerroilla kontaktit selvästi otettiin, mutta ei niin hyvin kuin olisin toivonut. Eli treenasimme jälleen kerran kontakteja tuolla juoksusuoralla kovasti. Kepit Roope haki hienosti ja pysyi siellä, vaikka lähdin itse etenemään useamman metrin eteenpäin.

Torstaina olimme Kaisan ja Tipin kanssa katsomassa lampaita. Tipin suoritusta oli todella mielenkiintoista seurata! Tip on nyt hieman reilu vuoden vanha bordercolliepoika, joka on viimeksi käynyt lampailla viime vuonna. Tip on ilmiselvä paimenbortsu, se nimittäin tuntui osaavan homman kuin vettä vaan! Se teki aivan mielettömän hienoja suorituksia!

Myy pääsi myös ensimmäistä kertaa katselemaan lampaita. Kauhulla jo ajattelin, että koko homma menee vain lampaan kakan syömiseksi. Meitä oltiin myös varoiteltu, että heinä on kovin pitkää, joten epäilin näkeekö Myy siellä edes koko lampaita. Huolet olivat turhia, sillä Myy kiinnostui lampaista ja uskalsi mennä niiden lähelle. Ensimmäisellä kerralla lampaiden tuijotus hieman jännitti, joten se haukahteli niille. Rauhoittelin sitä tässä tilanteessa ja rohkaisin menemään eteenpäin. Lopulta haukahtelu unohtui ja Myy seurasi reippaasti lampaita.

Myyn paimenkuvat (c) Kaisa Majanen

Kakkakin maistui, mutta odotettua vähemmän :) Seuraavan kerran päästään lampaille 25.8 sisaruksien kanssa, en malta odottaa!

Ja lopuksi Myyn 14-viikkoismitat: 36,5cm / 8,2kg