Frontside collie!

Mä silmiäni usko

kun se tyttö teki sen

täydellisen frontside collien

Mä sivuosaan pelkkään jäin

kun se veti yllättäin

täydellisen frontside collien

                                                  Muunneltu kappaleesta: Robin - Frontside ollie

Meidän Myy teki sellaisen tuplavoiton, että omistaja on ihan hymy korvissa ja pää pyörryksissä! Tänä viikonloppuna järjestettiin Tampereella Kaupissa pentu- ja veteraaninäyttely. Tottakai sinne oli päästävä, kun keskiviikkona se vaadittava 5 kk oli tullut täyteen.

Lauantaina tuomarina toimi Maret Kärdi Virosta ja mukaan oli ilmoittautunut Myyn sisaruksista myös Lova, Nova ja Rilla. Saatiin siis tästä jengistä myös kasvattajaryhmä kokoon. Lauantaina paikalla oli kuusi bordercollieta, joista yksi oli veteraani. Muut viisi olivat baby-luokan narttupentuja. Mukana siis näiden Amazeme tähtien lisäksi Keskelt Korpee Erikois Efekti. Amazeme-neidit vetivät luokasta nelosvoiton. Järjestys oli 1. Myy KP:n kera, 2. Nova KP:n kera 3. Rilla ja 4. Lova. Koska muita pentuja ei ollut, Myy varmisti luokkavoitolla ROP-pentutittelin. Ryhmäkehässä kävimme juoksemassa vain kunniakierroksen, vaikka siellä nimenomaan Myy esitti erinomaisia juoksutaitojaan!

Arvostelu oli seuraavanlainen: 5kk erinomaista tyyppiä. Sopusuhtainen ja tyypillisiä rodunomaisia liikkeitä esittävä narttupentu. Hyvät kulmaukset, mutta vielä löysyyttä kyynärpäissä ja lavoissa. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Hyvin narttumainen pää. Liikkuvaiset korvat. Tummat silmät. Hyvin kannettu häntä. Pentumaisen löysät nivelet, saisi vielä vahvistua nivelistä. Kehittymässä sopiva karvapeite. Erittäin lupaava kokonaisuus. Erinomainen kontakti esittäjään.

Ryhmä rämämme palkittiin myös rotunsa parhaaksi kasvattajaryhmäksi seuraavan arvostelun kera: Kokoelma neljästä narttupennusta, joista tulee eritt. tasokas ja yhtenäinen vaikutelma. Liikkeiden osalta riippuu esittäjän taidosta saako rodunom. liikkeet esille. Erinom. luonteet. Tummat silmät. Hyvä raajaluusto. Ikään nähden erittäin hyvin kehittynyt.

Sunnuntaina tuomarina toimi Pirjo Aaltonen ja näyttelyssä oli meidän lisäksi Nova-sisko sekä vastassa urosten baby-luokassa Danny-poika, joka on todella upea uros! Danny saikin KP:n ja tällä varmisti kisaavansa rotunsa parhaasta tittelistä. Myy ja Nova olivat jälleen luokassa kahdestaan ja Myy veti pidemmän korren. Molemmat tytöistä saivat KP:n. Myy pääsi kisaamaan rotunsa parhaasta-tittelistä Dannyn kanssa ja veikin voiton liikkeiden perusteella. Olinkin ennen kehää katsonut tuomarin arvostelua ja huomannut hänen arvostavan hyviä liikkeitä. Niinpä kaatumisen uhalla painoin täysillä menemään mutavellissä ja se kannatti!

Tässä vielä Myyn arvostelu: Erittäin tyypillisesti liikkuva narttupentu, jolla hyvät mittasuhteet ja selvä sukupuolileima. Kauniisti asettuneet korvat. Pää saa iän myötä vahvistua. Riittävät, sopusuhtaiset kulmaukset. Hyvä runko ja ylälinja. Erinomaiset sivuliikkeet, joissa hyvä askelpituus. Hyvät liikkeet edestä ja takaa.

Ja vielä lopuksi Myystä hieno seisomakuva, jonka Mirkku sai napattua:

                                                               (c) Mirkku Huhtala

Japsien agirotukisoissa ja Myyn ensimmäiset terveystulokset!

Hups, päivittäminen on taas vähän jäänyt! 

Viime viikonloppuna kisattiin takkujen kisoissa japaninpystykorvien agilityrotumestaruudesta. Olin ilmoittanut Roopen kisaamaan ja luvannut olla koko päivän töissä kisoissa. Aamu alkoikin klo 7.20 telttojen pystyttämisellä ja jatkui kanttiinissa iltapäivään asti. Kolmosluokkien alkaessa otin Roopen lämmittelyyn. Japaninpystykorvien rotumestaruudet ratkottiin kahden radan tuloksen perusteella. Ensimmäinen rata oli agirata ja tuomarina toimi Sari Mikkilä. Roopen kanssa saimme radalta hylätyn. Hukkasin koiran hypyllä ja se sinkosi hakemaan väärää päätä putkesta. Seuraavaksi Sari oli tehnyt meille hyppyradan. Sieltä saimme tulokseksi 5 virhepistettä, koska itse tukin Roopen pääsyn kepeille. Pojalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä kepeille väärältä puolelta. Näillä tuloksilla Roope oli tänä vuonna rotumestaruuskisojen KOLMAS! Tässä vielä kuva päivän voittajista:

Rotumestari II Anna Savolainen ja Nelli (Agrarium Qicell of Accel),Rotumestari Enni Niemi ja Paisti (Kannibalen's Fleetwood Mac) ja me. (c) Susanna Neva

Maanantaina oli kotipäivä ja käytiin koko perhe metsäretkellä. Retken jälkeen otettiin Myyn kanssa vähän keppejä fribee-palkalla. Kyllä taas pikkuneiti kuumeni niin, että naapuritkin kuulivat... Täytyy keksiä sille vähän vähemmän mukavaa palkkaa ensi kerralla.

Keskiviikon agilitytreeneissä oli teemana jälleen valssit. Ne vaan kertakaikkisesti eivät suju. Toiseen suuntaan ne lopulta alkoivat sujua, mutta Roope tuntuu olevan kovin jäykkä kääntymään vasemmalle, joten ne eivät sujuneet niin hyvin. Täytynee treenata tuota vasemmalle kääntymistä. Fysioterapeuttikin sille on varattu lokakuun alkuun, joten katsotaan mitä se sanoo.

Torstaina Myy pääsi Emilian kanssa taas muksukoutsitunnille. Aiheena oli tällä kertaa temput. 45 minuutin aikana ehdittiin miettä monta erilaista temppua joita voisi kotona harjoitella ja niihin annettiin ohjeet miten opettaa. Temppuina olivat mm. jalkojen väliin tulo ja kävely koiran ollessa jalkojen välissä, oravaistunta ja maassa ryömiminen. Emilian mielestä osa tempuista oli tosi tylsiä, mutta itse sain vinkkejä uusiin temppuihin. Mulla on niin huono mielikuvitus, että en keksi uusia opetettavia tmppuja. Ensi viikon agikerta jää väliin, kun olen Helsingissä koulutuksessa, onneksi saamme korvata sen myöhemmin, sillä sitä kertaa Emilia kovasti odotti. Täytynee ehkä ilmoittaa se seuraavalla kerralla ihan muksuagikurssille suoraan... Illalla kävimme Myyn kanssa vielä harjoittelemassa näyttelyjuttuja siskojen sekä kahden muun Tamperelaisen bortsun omistajan kanssa. Myyllä alkaa jo hienosti sujumaan tuo juokseminen, mutta vielä tarvitsee seisomista vähän harjoitella.

Perjantaina tehtiin taas yhdessä pihaa, Myy osallistui hommaan levittämällä multaa ympäriinsä. Myöhään illalla saimme myös Optigenilta odotetut tulokset. Testautin Myystä jo nyt SBCAK ry:n joukkotarkastuksen mukana CEA:n (bordercollieilla esiintyvä silmäsairaus) Tuloksena tuli, että Myy on kantaja. Myy ei siis itse tule sairastumaan ko. sairauteen, mutta kantaa sitä. Tulevaisuudessa, jos Myyllä haluaa tehdä pentuja, täytyy tämä sairaus huomioida niin, että Myy astutetaan vain terveellä uroksella. Jos se astutettaisiin kantaja-uroksella olisi puolet pennuista sairaita ja puolet terveitä.

 Lauantaina käytiin ensin aamusta japsilenkillä koko lauman kera ja illalla tavattiin Myyn siskosten kanssa Räsäsen Minna, joka auttoi meitä näyttelytreeneissä ja siisti jokaisen pennun korvat. Isot kiitokset Minnalle neuvoista, korvien siistimisestä ja herkullisesta omenapaistoksesta!

Muksukoutsitunti, kaverikoirailua ja paimentamista

Torstaina koitti Emilian kolmas muksukoutsitunti. Teemana oli istu-maahan-seiso sekä luoksetulo. Emilia halusi ottaa tällä kertaa tunnille mukaan Roopen, mutta onneksi olin ottanut myös Myyn mukaan. Ennen kuin tunti alkoi, oli Emilian mielipide koirasta muuttunut, sillä Roopea kiinnosti vain muut koirat, maton tuoksut ja oikea emäntä. Hain siis pikaisesti Myyn autosta, käytin pissalla ja vein Emilialle. Myy juoksi innoissaan hallin ovelle ja suoraan Emilian luo. Tältä koiralta ei kyllä intoa puuttunut pienen ohjaajansa kanssa. Tunnilla ehdittiin tehdä erilaisia tehtäviä mm. Emilian peruuttaessa Myyn piti seurata Emilian edessä ja kun pysähdyttäessä istua. Samaa mentiin myös maahanmenolla ja seisomisella. Lisäksi otettiin maahanmenoa, istumista ja seisomista ilman liikettä. Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa. Emilialle tuntui taas 45 minuuttia olevan liian pitkä aika, mutta sinnikkäästi se jaksoi kuitenkin loppuun asti. Ensi kerralla aiheena on temput.

Muksukoutsitunnin jälkeen minä riensin Roopen kanssa syksyn ensimmäiselle kaverikoiravierailullemme Rekola-kotoon Kangasalle. Käynnillämme oli tutustumassa uusia kaverikoirakoita ilman koiriaan ja käynnin jälkeen kävimme koirinemme yhteislenkillä. Seuraavalle vierailulle pääsee yksi tutustujista koiransa kanssa ja seuraavat sitten yksitellen tuleville vierailuille. Saimme useamman uuden koirakon tämän vuoden kaverikoirakurssilta ryhmäämme, tämä on todella hienoa, sillä ryhmämme on toiminut vain muutamien aktiivisten koirakoiden varassa. Välillä käyntejä on jouduttu perumaan liian vähäisen koiramäärän vuoksi. Näiden käyntien jälkeen jää itselle niin mukava mieli! Toivon tulevaisuudessa saavani Myystä jatkajan Roopen jäädessä eläkkeelle. Tällä hetkellä Myy on erittäin kiinnostunut ihmisistä ja rakastaa rapsuttelua.

Lauantaina koitti taas Myyn suuri ja odotettu päivä, neiti nimittäin pääsi taas lampaille. Kävin Kaisan ja Tipin kanssa jälleen Orivedellä Kilposilla ja tällä kertaa ohjaajanamme toimi Jenniina. Myyn kanssa aloitimme ja neiti muutaman kakan syötyään tajusi taas homman jujun ja alkoi "jahtaamaan" lampaita. Tällä kertaa Myy tajusi aika hyvin pysyä lampaiden toisella puolella ja otimme jopa "kepin" (termit eivät ole vielä hallussa ;) ) pitämään Myytä lampaiden toisella puolella. Kyllä muuten otti omistajalla reisiin tuo juosten peruuttaminen! Emännän kunto loppui ennen koiraa ja siihen olikin hyvä jättää ensimmäinen kierros. Toisella kierroksella aloimme enemmän kuljettaa koiria, eli min kääntyilin vasemmalle, oikealle ja kuljin lauman läpi. Myyn tehtävä oli hakea minun kanssa "tasapainoa" pysymällä lampaiden takana ja hakeutumalla sinne takaisin, kun minä kävelin lampaiden läpi sen "puolelle". Nämä alkoivat mielestäni sujua jo aika hyvin! Kävimme vielä kolmannen lyhyen kerran tekemässä tätä samaa. Kaisa ja Tip jo harjoittelivat eri kautta kiertämistä. Ensi kesäksi meidän täytyisi saada "maahan"-käsky vahvaksi. Tällä hetkellä en siitä ota vielä paineita ;)

Agilityä

Tässä eilinen agirata käsipiirroksena:

Agirata 12.9.2012

Suurimpana ongelmana radalla oli valssit, ajoitus ja itseluottamus. Rata sujuisi hyvin, jos mä vaan luottaisin itseeni ja taitoihini. Olisi tarvinnut varmaan mennä sinne seuran mentaalivalmennukseen (kaikkeen ei vain aika riitä). Nyt täytyy korjata asennetta ja vaihtaa "emmää osaa" sanoiksi "kyllä me osataan". Ajoituksen suhteen mun täytyisi alkaa luottamaan koiraan, se kyllä osaa eikä mun tarvi jäädä sitä odottamaan ja kökkimään joka esteen taakse. Roope oli tapansa mukaan erinomaisen pätevä emännästä huolimatta.

Myy - tulisielu - kuumeni taas kentän laidalla aivan täysin! Päätimmekin lisätä kenttätreeneihin mukaan rauhoittumisharjoituksia (eli istutaan maassa sylikkäin ja mä silittelen rauhoittavasti Myytä ja rauhallisella äänellä sanon sille, että "nääääin on hyyyyvääää"). Tällä konstilla sain sen rauhoittumaan eräästä kuumenemiskohtauksesta ja tekemään mun kanssa taas yhteistyötä. Otettiin kentän laidalla vähän tokoa ja näyttelytreeniä. Tarvisi varmaan alkaa näyttelyitä varten treenaamaan, ensimmäinen koitos, kun on kahden viikon päästä. Tokossa me ei taas tunnuta etenevän yhtään minnekään. Mua niin ärsyttää, ettei olla mihinkään tokoryhmään päästy. Kunpa se Taves (Tampereen vetokoiraseura) hyväksyisi mut jäseneksi ja pääsisin niiden toko/tottistreeneihin. Lisäksi otimme kentällä muutaman kerran keppejä. Myy otti tässä vaiheessa lelun suuhunsa niin, että sieltä alkoi vuotamaan kovasti verta. Tyttö ei tosin tätä tuntunut huomaavan ollenkaan. Liekö siellä taas takahampaita irronnut, mitään muita vaurioita en suussa nähnyt ja mitäpä tuollainen pehmeä kangaslelu sinne saisi aikaiseksikaan...

Tänään on taas Emilian koirakoulu. Tällä kertaa Emilia haluaa mennä Roopen kanssa tunnille. Ei tainnut viime kerralla kauheasti tykätä Myyn tavasta ottaa nameja kädestä (vaikka aika hienosti se mun mielestä niitä otti ja keskittyi Emilian kanssa tekemiseen). Katsotaan miten tällä uudella parilla sujuu. Illalla lähdemme vielä Roopen kanssa pitkästä aikaa kaverikoiravierailulle.

Puutarhahommia

Meillä on ollut treenirintamalla viime viikko todella hiljainen. Keskiviikon agilitytreenit oli peruttu kouluttajien kokouksen vuoksi, joten pidimme taukoa agilitystä. Kotona olemme Myyn kanssa harjoitelleet tokoa ja keppejä. Kepeissä meillä on edelleen vain yksi keppiväli käytössä, mutta olemme alkaneet ottamaan sisäänmenoja eri kulmista. Tokossa olemme alkaneet pidentää istumisaikaa, ottanut enemmän sivulle tuloja ja harjoitelleet seisomista. Joka päivä tehdään tokon suhteen pieniä harjoituksia pitkin päivää, usein otetaan kolmekin kertaa päivässä pieninä pätkinä treeniä.

Viikonloppu menikin sitten puutarhahommissa. Vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi paneutua etupihaamme, se onkin saanut nyt rehottaa pari kesää ihan valtoimenaan. Antti olikin aloittanut siihen muurinrakentamisen aiemmin ja nyt istutimme pihalle uudet kasvit. Kaikki koirat touhusivat pihahommissa ja Myy eritoten auttoi kuoppien kaivamisessa ja maasta tulleiden juurien syömisessä. Välillä käytiin naapurin koiraa moikkaamassa ja taas jatkettiin omassa pihassa touhuamista. Roope päätti tehdä itselleen mutaparran ja lopputulos oli tälläinen:

Kuten näette parran omistaja on kovin tyytyväinen aikaansaannokseensa. Valitettavasti emäntä ei ollut samaa mieltä ja parta pestiinkin pian pois. Ihme ja kumma, Myy pysyi tällä kertaa puhtaana, se on enemmän erikoistunut mutaojiin ja antaa märän mullan olla rauhassa.

Lauantaina koittaa taas meille kovasti odotettu päivä, sillä lähdemme Kaisan, Tipin, Myyn ja tyttöjen kanssa Orivedelle katsomaan lampaita. Katsotaan mitä Myy tuumii lampaista näin kolmannella kerralla, joko tämä kerta sanoisi toden? Sunnuntaina on taas Roopen päivä, meidän seuran kisoissa järjestetään nimittäin japaninpystykorvien agirotumestaruudet ja pakkohan poika oli sinne ilmoittaa, kun ei ole dopingiakaan päällä nyt! Itse olen ko. kisoissa koko päivän myös töissä, joten voi olla, että maanantaina olen aika väsynyt töissä...

Höntsäilyä

Keskiviikkona oli perinteisesti agilitytunti. Tällä kertaa mentiin agilityä suuressa vesilammikossa kovassa rankkasateessa. Eipä tahtia haitannut tuo kaatosade. Kiva treenata välillä epänormaalissa säätilassakin. Roopen kanssa rata sujui hienosti ja Kaisakin pääsi Roopen kanssa pitkästä aikaa radalle.

Myyn kanssa otin lopuksi putki-hyppy-hyppy-hyppy-yhdistelmää ja putki-hyppy yhdistelmiä. Neiti kuumeni taas kovasti radalle päästessään, joten meno oli aikamoista vinkumista ja touhottamista. Saadaan kivat häiriöharjoitukset tokoon, kun tullaan agikentän laidalle treenaamaan.

Torstaina Emilia ja Myy korkkasivat muksukoutsitunnit erinomaisella menestyksellä. Myy keskittyi täysin pienen ohjaajansa kanssa tekemiseen ja unohti minut. Tässä pari kuvaa tyttöjen treeneistä:

Lauantaina käytiin Myyn kanssa Karisen Piian pitämällä naksutinkoulutustunnilla. Jokainen koirakko treenasi yksin Piian valvovien silmien alla ja muut omistajat seurasivat treenaamista. Piia kehui Myytä hyvän työmoottorin omaavaksi pennuksi ja sanoi monta kertaa, että mulla on hyvä koira. Sanoi myös haluavansa seuraavaksi samanlaisella pennun! Eli Marjo, jos sulle alkaa tulemaan noita pentupyyntöjä, niin mun kautta tulleista voi laittaa provikat mun tilille ;)

Sunnuntaina Myy pääsi tutustumaan Helsinkiin. Me tehtiin retki Korkeasaareen ja Myy pääsi kävelylle Arabianrantaan. Ratikat kummastuttivat toki aluksi, mutta eivät kuitenkaan pelottaneet. Seuraavalla reissulla täytyy päästä ratikan ja metron kyytiin. Tätä mieltä oli myös Ilona, joka itki 30 minuuttia haluavansa ratikan kyytiin, koska Ansu-tätikin sinne pääsi...

Maanantaina treenailtiin kotona keppejä/putkea ja tokoa. Tulipa taas kivaa häiriötreeniä tokoon, kun tehtiin liikkeitä agiesteiden vieressä ;) "Normaalissa" elämässä on täytynyt alkaa kovasti treenailemaan autojen ja pyörien ohitusta. Mitään ongelmaa ei ole vielä syntynyt, mutta ihan selvästi Myy kiihtyy kotitiellä autojen ja pyörien ohittaessa hänet. Tässä vaiheessa onkin hyvä puuttua asiaan, kun vielä mitään jahtaamista ei ole tullut. Lisäksi olemme käyneet kävelyllä rautatien lähellä ja ihmetelleet kovaäänisiä junia siellä. Tytöille lupasinkin kesän alussa, että teemme Myyn kanssa retken lähijunalla Tampereelle. Ehkä tulevana viikonloppuna voisin lunastaa lupauksen , sillä launtai on vielä tyhjä.

Eilen, tiistaina, käytiin tyttöjen, Myyn ja Roopen kanssa Tammermaan mäyräkoirakerhon järjestämässä match showssa Hakametsän jäähallilla. Ilmoitin Emilian Roopen kanssa lapsi&koira-kisaan, Myyn isoihin pentuihin ja Roopen pieniin aikuisiin. Ensi kerralla en sitten kyllä ilmoita koko jengiä! Oli aikamoista juoksemista kehien välissä... Emilia aloitti Roopen kanssa hienosti selviytyen lapsi&koira-kisassa toiselle sijalle. Osallistujia oli kolme. Hienostihan ne pärjäsivät siellä keskenään, mutta Emilia meinasi välillä unohtaa olevansa kehässä koiran kanssa... Palkintojen jaossa innostui niin palkinnoista, että unohti Roopen kokonaan ja se pääsi murisemaan naapurikoiralle. Onneksi tappelua ei syntynyt. Seuraavaksi menin Roopen kanssa kehään ja Roope sai parikilpailussa punaisen nauhan, voittaen siis kaverinsa. Punaisten "finaalissa" Roope kuitenkin tippui viimeisenä ei-sijoituksen saaneena kehästä. Myy sai omassa kehässään sinisen nauhan, kaveri kuulemma käveli nätimmin. Myyllä olikin kehässä kengurumeininki, tuomari ei tätä selvästikään arvostanut :D Sinisten finaalista myös tipahdimme ilman sijoitusta. Saimme siis mätsäristä kovasti kokemusta koirille ja Emilialle taas lisäintoa harrastaa koirien kanssa :)